
Jousihartsi on yksi niistä pienistä tarvikkeista, jotka vaikuttavat äänenlaatuun yllättävän paljon – ilman sitä jousi luisuu kielillä äänettömästi eikä ääntä synny lainkaan. Väärä hartsityyppi tai -määrä voi kuitenkin tehdä äänestä narisevan, pölyisen tai tarttumattoman, joten valinnalla ja käytöllä on väliä soittotasosta riippumatta.
Mitä jousihartsi tekee ja miksi sitä tarvitaan
Jousihartsi on käsitelty mäntyhartsista valmistettu tuote, joka hierotaan jousen karvoihin ennen soittoa. Karvat ovat luonnostaan liian liukkaita tarttuakseen kieliin, joten hartsi lisää kitkaa niin paljon, että jousi saa kielen värähtelemään.
Ilman hartsia soittaja kuulee lähinnä hiljaista suhinaa, vaikka jousta painaisi kuinka voimakkaasti. Tuore jousi tai vasta vaihdetut karvat vaativat aina useamman hierontakerran, ennen kuin hartsia tarttuu riittävästi pintaan.
Kirkas vai tumma hartsi – mikä on ero
Hartsit jaetaan yleensä kahteen pääryhmään: kirkkaisiin (vaaleisiin) ja tummiin. Ero syntyy valmistusprosessista ja koostumuksesta, ei pelkästä väristä.
Kirkas hartsi on kovempaa ja vähemmän tahmeaa. Se sopii erityisesti kesäaikaan, lämpimiin ja kosteisiin tiloihin sekä ohuemmille kielisoittimille kuten viululle, koska se ei tartu liian voimakkaasti eikä aiheuta ylimääräistä kitinää.
Tumma hartsi on pehmeämpää ja tahmeampaa. Se toimii paremmin kylmissä ja kuivissa olosuhteissa, joissa kirkas hartsi voi tuntua liian liukkaalta. Tummaa hartsia suositaan usein alttoviululla, sellolla ja kontrabassolla, koska paksummat kielet tarvitsevat enemmän kitkaa saadakseen äänen soimaan täyteläisesti.
Moni aloittava soittaja olettaa, että väri kertoo hartsin laadusta – näin ei ole. Väri kertoo vain koostumuksesta ja käyttötarkoituksesta, ei siitä onko tuote hyvää vai huonoa.
Soitinkohtaiset erot hartsin valinnassa
Vaikka moni hartsi soveltuu useammalle soittimelle, soitinkohtaisilla tuotteilla on perusteensa.
Viulu hyötyy yleensä kevyestä, kirkkaasta hartsista, koska ohuet kielet reagoivat herkästi ja liika tahmeus tekee äänestä helposti karkean.
Alttoviulu käyttää usein hieman pehmeämpää hartsia kuin viulu, sillä paksummat kielet vaativat enemmän tartuntaa lämpimän sävyn saavuttamiseksi.
Sello tarvitsee tyypillisesti tummempaa ja pehmeämpää hartsia, joka tuottaa riittävästi kitkaa matalille kielille ilman liiallista painetta.
Kontrabasso vaatii yleensä kaikista tahmeinta hartsia, koska paksut kielet ja pitkä mensuuri edellyttävät voimakasta tartuntaa.
Soitinkohtaiset hartsit eivät ole markkinointitemppu, vaan niiden koostumus on optimoitu kunkin soittimen kielten paksuudelle ja jännitykselle.
Näin levität hartsin oikein
Hartsin levitys on yksinkertainen mutta helposti hutiloitu vaihe, jossa moni tekee virheen jo ensimmäisellä kerralla.
1. Poista uudesta hartsipalasta suojakalvo tai naarmuta pintaa kevyesti hiekkapaperilla, jotta jousi tarttuu heti.
2. Vedä jousta hartsin yli tasaisesti koko karvaosan matkalta, kärjestä kantaan.
3. Käytä kohtalaista painetta – liian kevyt veto ei siirrä hartsia, liian voimakas kuluttaa hartsipalaa turhaan.
4. Toista 8–15 vetoa, riippuen siitä kuinka kauan jousta on edellisestä hartsauksesta käytetty.
5. Tarkista tulos soittamalla muutama sävel – jos ääni on tahmea tai pölyävä, hartsia on liikaa.
Uutta jousta tai vastavaihdettuja karvoja hartsatessa vetoja voi tarvita jopa 30–40 ennen kuin tartunta on riittävä. Tämä on normaalia eikä tarkoita viallista tuotetta.
Yleiset virheet hartsin käytössä
Yleisin myytti on, että mitä enemmän hartsia, sitä parempi ääni. Todellisuudessa liika hartsi tuottaa juuri päinvastaisen tuloksen: se kertyy kielille ja soittimen kanteen valkoisena pölynä, tukahduttaa äänen kirkkauden ja voi ajan myötä vahingoittaa soittimen lakkapintaa.
Toinen tyypillinen virhe on hartsata jousta joka ikinen soittokerta, vaikka edellisestä hartsauksesta olisi vain päivä tai kaksi. Jos jousi tarttuu kieliin normaalisti eikä ääni ole heikko, hartsausta ei vielä tarvita. Aktiiviharrastajalla riittää yleensä hartsaus 2–3 kertaa viikossa, kun taas satunnaisemmalla soittajalla kerran viikossa voi riittää.
Kolmas virhe on hartsin säilyttäminen väärin. Hartsipala on herkkä lämmölle ja voi sulaa tai halkeilla auringonvalossa tai kuumassa autossa – se kannattaa säilyttää omassa kotelossaan huoneenlämmössä.
Milloin hartsi ja jousen karvat on vaihdettava
Hartsipalan pinta muuttuu ajan myötä sileäksi ja kiiltäväksi, jolloin se ei enää tartu jouseen kunnolla – tällöin pinta kannattaa raapia kevyesti karheaksi tai vaihtaa uuteen palaan. Itse hartsi ei juuri ”vanhene” käyttämättömänä, mutta halkeillut tai pudonnut pala kannattaa uusia turvallisuussyistä.
Jousen karvat sen sijaan kuluvat ja likaantuvat käytössä, ja niiden tartuntakyky heikkenee ajan myötä riippumatta hartsin määrästä. Aktiivisoittajalla karvat on hyvä uusittaa noin kerran vuodessa, harrastelijalla harvemmin. Jos ääni pysyy heikkona ja pölyisenä runsaastakin hartsauksesta huolimatta, syy on usein karvoissa, ei hartsissa.
UKK – usein kysyttyä jousihartsista
Voiko viulun hartsia käyttää sellossa?
Kevyt viuluhartsi toimii sellossa hätätilanteessa, mutta se ei anna riittävää tartuntaa paksummille kielille, jolloin ääni jää ohueksi. Pitkäaikaiseen käyttöön kannattaa valita sellolle suunniteltu, pehmeämpi hartsi.
Kuinka usein jousi pitää hartsata?
Aktiiviharjoittelijalla sopiva tahti on 2–3 kertaa viikossa, satunnaisemmalla soittajalla kerran viikossa riittää usein. Määrä riippuu myös ilmankosteudesta ja siitä, kuinka nopeasti hartsi kuluu pois karvoista.
Miksi jousi kitisee, vaikka olen hartsannut sen juuri?
Kitinä johtuu yleensä liiasta hartsimäärästä tai väärästä hartsityypistä suhteessa soittimeen ja olosuhteisiin. Pyyhi kielet ja jousen karvat kevyesti puhtaaksi liialla hartsilla ja kokeile ohuempaa kerrosta.
Yhteenveto
Oikea jousihartsi ja sen huolellinen levitys ovat pieni mutta ratkaiseva osa jousisoittimen soittokokemusta. Soitinkohtainen valinta kirkkaan ja tumman hartsin väliltä sekä maltillinen, säännöllinen hartsaus tuottavat tasaisen ja kirkkaan äänen ilman ylimääräistä pölyä tai kitinää. Kun hartsin lisäksi pidät huolta jousen karvoista ja koko soittimen kunnosta, äänenlaatu pysyy vakaana vuodesta toiseen – ja mahdollisia lisätarvikkeita, kuten kielet tai muut soittimen hoitoon liittyvät tuotteet, kannattaa vertailla oman musiikkikaupan valinnan yhteydessä.
