Lauluäänen tallennus kotona onnistuu yllättävän hyvin, kun mikrofoni ja huone valitaan yhdessä eikä erikseen. Tämä artikkeli on laulajalle, lauluntekijälle tai bändin demoja tekevälle, joka haluaa kotona äänitettyyn lauluun selkeyttä ilman kolisevaa kaikua. Aluksi käydään läpi mikrofonin valinta, sitten huoneen käsittely edullisesti ja lopuksi yleisimmät virheet, jotka pilaavat muuten hyvän otoksen.
Mikrofonin valinta lauluäänen tallennukseen
Kotiäänityksessä valitaan yleensä kahdesta mikrofonityypistä. Kondensaattorimikrofoni tallentaa yksityiskohtia, hengityksen ja ylä-äänet tarkasti, mutta se kuulee myös huoneen. Dynaaminen mikrofoni on vähemmän herkkä, ja siksi se hylkii kauempaa tulevia heijastuksia paremmin.
Kondensaattorimikrofoneista kotistudioissa yleisiä ovat Audio-Technica AT2020 (noin 100-130 €) ja Rode NT1 (noin 200-270 €). Dynaamisista tutuin on Shure SM58 (noin 100-120 €). Radiotyössä ja rock-laulussa suosittu Shure SM7B maksaa noin 400-450 €. SM7B vaatii paljon vahvistusta, joten halpa äänikortti ei välttämättä riitä sille ilman erillistä esivahvistinta, kuten Cloudlifteriä.
Kokenut äänittäjä valitsee mikrofonin ensin huoneen perusteella ja vasta sitten äänen perusteella. Jos laulat kaikuvassa kerrostalohuoneessa, jossa on parketti ja paljaat seinät, dynaaminen mikrofoni antaa usein käyttökelpoisemman tuloksen kuin kolme kertaa kalliimpi kondensaattori. Tarkempi vertailu mikrofonityyppien eroista löytyy artikkelista kotistudion mikrofonit – kondensaattori ja dynaaminen.
Mikrofonin lisäksi tarvitaan äänikortti. Focusrite Scarlett Solo tai Solo-luokan vastaava maksaa noin 120-160 €, ja se riittää yhden laulajan kotistudioon. Äänikortissa pitää olla 48 V phantom-syöttö, jos käytät kondensaattorimikrofonia.
Akustinen tila ratkaisee enemmän kuin moni luulee
Tyypillisessä suomalaisessa asunnossa on paljon kovia pintoja: ikkunat, kipsilevyseinät, laminaatti ja usein vähän pehmeitä huonekaluja. Ääni heijastuu niistä takaisin mikrofoniin muutaman millisekunnin viiveellä. Lopputulos kuulostaa ”laatikkomaiselta”, eikä sitä saa korjattua jälkikäteen taajuuskorjaimella.
Hyvä uutinen on se, että lauluäänitys ei vaadi koko huoneen akustointia. Riittää, että käsittelet alueen laulajan ympärillä ja mikrofonin takana. Laulaja on äänilähteenä lähellä, joten tärkeintä on estää heijastukset takaseinästä, joka on laulajan selän takana ja mikrofonin suunnassa.
Näin rakennat äänityspisteen askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa kuuntelemalla huonetta: taputa käsiä eri kohdissa ja kuuntele, missä kaiku on lyhyin ja pehmein. Usein paras paikka löytyy vaatehuoneen tai täyden kirjahyllyn läheltä.
- Sijoita mikrofoni huoneen keskiosaan, ei nurkkaan eikä suoraan seinän eteen.
- Käännä laulaja niin, että hänen selkänsä takana on pehmeä pinta, kuten verho, vaatekaappi tai akustiikkalevy.
- Laita mikrofonin taakse 50-100 mm paksuisia mineraalivillalevyjä kankaaseen verhottuina tai käytä reflektiosuojaa (noin 60-150 €).
- Pidä laulajan etäisyys mikrofonista 15-25 cm ja sijoita pop-suodatin (10-30 €) 5-10 cm mikrofonin eteen.
- Säädä äänitystaso niin, että kovimmat kohdat jäävät -12 ja -6 dBFS:n välille, ja äänitä 24-bittisenä.
Mikrofonin korkeudella ja kulmalla on myös merkitystä. Kun mikrofoni on hieman suun yläpuolella ja osoittaa loivasti alaspäin, s-äänteet ja p-poksahdukset vähenevät. Lisää sijoittelusta kerrotaan artikkelissa mikrofonipaikkien sijoittelu kotistudiossa.
Myytti: munakennot ja ohut vaahtomuovi vaimentavat huoneen
Yksi sitkeimmistä kotistudiouskomuksista on, että seinille liimatut munakennokartongit tai 2-3 cm ohuet vaahtomuovipalat akustoivat huoneen. Ne vaimentavat ainoastaan korkeita taajuuksia. Keski- ja matalat taajuudet, joissa lauluäänen runko on, jäävät ennalleen. Tuloksena on tukkoinen ja silti kolea ääni.
Tehokkaampi ja usein halvempi ratkaisu on rautakaupasta ostettava 50-100 mm mineraalivilla puukehyksessä ja kankaan sisällä. Neljä tällaista levyä maksaa itse tehtynä yleensä 80-150 €. Vaatehuone täynnä talvitakkeja on muuten hyvin toimiva äänityskoppi, jonka moni kotimainen demolaulaja on löytänyt vahingossa.
Yleisimmät virheet kotona äänitettäessä
Ensimmäinen virhe on liian kova äänitystaso. Moni säätää vahvistuksen niin, että mittari käy lähellä nollaa, ja yksi voimakas kertosäe säröytyy peruuttamattomasti. Digitaalinen särö ei korjaudu miksauksessa, mutta hiljaisempaa ääntä voi aina nostaa.
Toinen virhe on laulaminen liian läheltä kondensaattorimikrofonia ilman pop-suodatinta. Lähiefekti korostaa bassoa, ja p-kirjaimet iskevät kalvoon. Poikkeus tähän on dynaaminen mikrofoni, jota rock- ja metallilaulajat käyttävät tarkoituksella muutaman sentin päästä saadakseen aggressiivisemman, lämpimän soundin.
Kolmas virhe liittyy kuunteluun. Jos kuuntelet itseäsi avoimilla kuulokkeilla, taustamusiikki vuotaa mikrofoniin. Äänityksen aikana kannattaa käyttää suljettuja malleja, kuten Audio-Technica ATH-M50x tai Beyerdynamic DT 770 Pro. Vaihtoehdoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa studiokuulokkeet sekoittamiseen ja masterointiin.
Kerrostalon erityishaasteet ja rajatapaukset
Helsingin, Tampereen ja Turun kerrostaloissa ongelma on usein ulkoa tuleva melu, kuten raitiovaunut, rappukäytävä ja naapurin pesukone. Akustointi ei eristä ääntä, se vain vähentää huoneen kaikua. Jos kuulet liikenteen, mikrofonikin kuulee sen. Äänitä hiljaisina aikoina, esimerkiksi myöhään illalla, ja sulje ilmanvaihto tauon ajaksi, jos taloyhtiön järjestelmä sen sallii.
Joskus perusohje ei päde. Kylpyhuoneen kaikua ei yleensä haluta äänitteelle, mutta jos haet tiettyä luonnollista kaikua esimerkiksi kansanmusiikkitaustaiseen lauluun, laatoitettu tila voi antaa tunnelman, jota plugin ei tavoita. Tallenna silloin myös kuiva varaotos toisesta huoneesta.
Kuuntelukaiuttimiksi moni suomalainen kotistudio hankkii ennen pitkää Genelecin monitorit, jotka ovat Iisalmessa suunniteltuja ja maailman studioissa arvostettuja. Kalliskaan kaiutin ei kuitenkaan korvaa laulupisteen käsittelyä, koska kaiuttimet vaikuttavat vain siihen, mitä kuulet, eivät siihen, mitä mikrofoni tallentaa. Mikrofonit, telineet ja kaapelit löytyvät musiikkikaupoista, mutta itse soittimet ja niiden huolto hoidetaan yleensä erikoistuneissa soitinkaupoissa ja huoltoliikkeissä.
UKK
Tarvitsenko kondensaattorimikrofonin, jotta laulu kuulostaa ammattimaiselta?
Et välttämättä. Käsittelemättömässä huoneessa dynaaminen mikrofoni, kuten Shure SM58 tai SM7B, tuottaa usein puhtaamman tuloksen. Kondensaattori tuo edun vasta, kun huoneen heijastuksia on vähennetty.
Kuinka paljon kotiäänityspiste maksaa?
Toimivan peruspaketin saa noin 300-500 eurolla: mikrofoni 100-250 €, äänikortti 120-160 €, suljetut kuulokkeet 100-150 €, pop-suodatin ja teline 30-60 € sekä itse tehdyt akustiikkalevyt 80-150 €.
Mikä on paras etäisyys mikrofonista laulaessa?
Useimmille laulajille 15-25 cm kondensaattorimikrofonista. Dynaamisella mikrofonilla etäisyys voi olla 3-10 cm. Kovissa kohdissa laulaja voi vetäytyä hieman taaksepäin, jolloin taso pysyy tasaisempana.
Hyvä laulutallenne syntyy ensin huoneessa
Kotona tallennettu laulu kuulostaa hyvältä, kun mikrofoni sopii huoneeseen ja laulajan ympäristö on vaimennettu. Aloita laulajan taakse ja mikrofonin taakse tulevista heijastuksista. Pidä äänitystaso maltillisena ja kuuntele suljetuilla kuulokkeilla. Kun perusta on kunnossa, 100 euron mikrofonilla saa tuloksen, joka kestää kuuntelun myös valmiissa miksauksessa.