
Suomalaisten laulujen nuottikokoelmat yhteislauluun ovat käytännön työkalu kaikille, jotka vetävät laulutuokioita palvelutaloissa, kuoroissa, kouluissa, seurakunnissa tai suvun juhlissa. Hyvä kokoelma säästää tunteja valmisteluaikaa, pitää säestäjän ja laulajat samalla sivulla ja estää tilanteen, jossa puolet porukasta laulaa eri sanoja kuin toiset. Huono valinta taas näkyy heti: sävellaji on liian korkea, sanat pientä präntättyä tekstiä ja sointumerkit puuttuvat juuri siitä kappaleesta, jota kaikki toivovat.
Tämä artikkeli auttaa valitsemaan oikeanlaisen kokoelman käyttötarkoituksen mukaan, kertoo mihin kokenut yhteislaulun vetäjä kiinnittää huomiota ja mitä kopioinnissa pitää muistaa.
Millaisia nuottikokoelmia yhteislauluun on tarjolla
Suomalaisten laulujen kokoelmat jakautuvat karkeasti neljään ryhmään. Toivelaulukirjat kokoavat iskelmiä, valsseja, tangoja ja suomi-rockin klassikoita. Tunnetuin esimerkki on monisarjainen Suuri toivelaulukirja, jonka osissa on tyypillisesti satakunta kappaletta melodianuotteina, sanoina ja sointumerkkeinä. Kansanlaulu- ja isänmaallisten laulujen kokoelmat sisältävät esimerkiksi Karjalan kunnailla -tyyppisiä perinnelauluja, Sibeliuksen ja Pacciuksen sävellyksiä sekä vuodenaikalauluja.
Kolmas ryhmä on teemakokoelmat: joululaulut, lastenlaulut, kevät- ja suvivirret, merimieslaulut ja juomalaulut. Neljäs ryhmä ovat kuorosovitukset, joissa sama kappale on kirjoitettu 2-4 äänelle. Kuorosovitus ei yleensä toimi avoimessa yhteislaulussa, koska satunnainen yleisö laulaa melodiaa eikä altto- tai bassostemmaa.
Hinnat vaihtelevat selvästi. Uusi nidottu nuottikirja maksaa tyypillisesti 25-45 €, ohuempi teemavihko 10-20 € ja pelkät sanavihkot muutamasta eurosta ylöspäin. Antikvariaatista vanhempia painoksia löytyy usein 5-15 eurolla.
Säestäjän ja laulajan tarpeet ovat eri asiat
Yleisin väärinkäsitys on, että yksi kirja palvelisi kaikkia. Säestäjä tarvitsee melodianuotin ja sointumerkit, pianisti mieluiten kokonaisen pianosovituksen. Laulajalle nuottiviivasto on useimmiten turha – hän tarvitsee selkeät sanat, mielellään 14-18 pisteen fontilla.
Tyypillinen tilanne palvelutalon viikoittaisessa laulutuokiossa: vetäjä jakaa kirjan sivuista kopioita, joissa sanat on ladottu kymmenen pisteen kirjasimella nuottien väliin. Ikääntyneet laulajat eivät erota säkeistöjä, ja ensimmäinen kertosäe menee ohi. Kokenut vetäjä ratkaisee tämän erottamalla materiaalit: säestäjällä on nuottikirja, laulajilla oma sanavihko samassa kappalejärjestyksessä ja numeroinnissa.
Kitaralla säestävälle sointumerkit riittävät usein yksinään. Jos säestäjä on vasta opettelemassa, kannattaa tutustua siihen, miten nuottikirjojen tasot ja soittokoulut eroavat toisistaan, ennen kuin hankkii vaativan pianosovituksen sisältävän kokoelman.
Sävellaji ratkaisee enemmän kuin kappalevalinta
Moni kokoelma on kirjoitettu alkuperäisen levytyksen tai pianon kannalta mukavaan sävellajiin. Ammattilaisen laulama iskelmä nousee helposti kaksiviivaiseen f:ään, mikä on sekaryhmälle liikaa. Yhteislaulussa melodian kannattaa pysyä suunnilleen välillä a–d2, ja miesvaltaisessa porukassa vielä matalammalla.
Ammattilainen aloittaa käymällä kokoelman läpi ja merkitsemällä kappaleet, joiden ylin sävel on liian korkealla. Ne transponoidaan ennen tilaisuutta yleensä 1-3 puolisävelaskelta alas. Sointumerkeillä soittavalle tämä on nopeaa, mutta pianosovituksen siirtäminen vaatii enemmän työtä tai notaatio-ohjelmaa. Käytännön ohjeita löytyy artikkelista nuottien transponointi ja sovittaminen kotona.
Lasten kanssa tilanne on päinvastainen. Lasten ääni sijoittuu korkeammalle, ja aikuisille kirjoitettu matala sävellaji saa lapset murisemaan oktaavin alempaa tai lopettamaan laulamisen kokonaan.
Myytti: vanhat kansanlaulut saa kopioida vapaasti
Moni olettaa, että koska Kalliolle kukkulalle tai Taivas on sininen ja valkoinen ovat ”kaikkien yhteisiä”, niiden nuotit saa monistaa ja heijastaa seinälle vapaasti. Näin ei automaattisesti ole. Sävellys ja alkuperäiset sanat voivat olla vapaita, kun tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, mutta kokoelmassa painettu sovitus, sointumerkitys tai uudistettu sanoitus on usein suojattu erikseen.
Kustantajan taitto ja nuottigrafiikka kuuluvat nekin kustantajalle. Kokonaisen kirjan skannaaminen kuoron jäsenille on siis eri asia kuin yhden vapaan melodian kirjoittaminen omin käsin uudelleen. Tarkemmin rajoista ja luvista kerrotaan artikkelissa nuottien kopiointi ja tekijänoikeudet kuoroissa ja kouluissa.
Poikkeuksiakin on. Osa kokoelmista on myynnissä nimenomaan kopioitaviksi tarkoitettuina, ja esimerkiksi seurakunnilla ja oppilaitoksilla voi olla omia lisenssejään. Ehdot kannattaa tarkistaa kirjan alusta tai kustantajalta ennen kuin monistaa 40 kappaletta joulujuhlaan.
Yleisimmät virheet kokoelmaa valittaessa
Kolme virhettä toistuu yhteislaulun vetäjillä vuodesta toiseen:
Kappalemäärä valintaperusteena. 300 laulun järkäle tuntuu edulliselta, mutta jos niistä vain 20 sopii omalle porukalle, ohuempi teemakokoelma olisi palvellut paremmin.
Sointumerkkien tarkistamatta jättäminen. Osa vanhemmista kokoelmista sisältää pelkän melodian tai kuorosovituksen ilman sointuja. Kitarasäestäjä huomaa tämän usein vasta tilaisuuden aamuna.
Sanaversioiden sekoittuminen. Monessa suomalaisessa laulussa on useampi sanaversio tai eri määrä säkeistöjä. Jos säestäjän kirja ja laulajien sanavihko ovat eri lähteistä, kolmas säkeistö menee sekaisin. Ratkaisu on käyttää yhtä lähdettä tai oikolukea oma vihko sitä vasten.
Mistä kokoelmia kannattaa etsiä
Nuotteja myyvissä musiikkikaupoissa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa on yleensä hyllyllinen suomalaisia laulukirjoja, ja myyjä osaa usein kertoa, mikä painos on ajantasainen. Pienemmillä paikkakunnilla valikoima on suppeampi, mutta tilauksena kirja tulee tyypillisesti 1-2 viikossa. Verkkokaupoista ostaessa kannattaa tarkistaa sisällysluettelo etukäteen, sillä kansikuvasta ei näe, onko mukana sointumerkit.
Antikvariaatit ovat hyvä lähde vanhoille koululaulukirjoille ja loppuunmyydyille painoksille. Niissä on usein kappaleita, joita uusista kokoelmista ei enää löydy. Vanhoissa painoksissa kannattaa kuitenkin tarkistaa sävellajit erityisen huolella. Kirjastoista voi lainata kokoelmia kokeiltavaksi ennen ostopäätöstä.
Itse soittimet, kuten piano tai säestyskitara, hankitaan yleensä erikseen soitinkaupasta ja huollot omista huoltoliikkeistään, vaikka monessa musiikkikaupassa on myös niitä.
UKK
Millainen nuottikokoelma sopii parhaiten palvelutalon yhteislauluun?
Paras on toivelaulukirja, jossa on melodianuotit ja sointumerkit säestäjälle, sekä erillinen isotekstinen sanavihko laulajille. Sävellajit kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa laskea 1-3 puolisävelaskelta.
Saako suomalaisten laulujen sanat heijastaa valkokankaalle yhteislaulutilaisuudessa?
Jos sanoitus on edelleen tekijänoikeuden suojaama, heijastaminen vaatii luvan. Vapaiksi tulleiden laulujen sanoja voi käyttää, mutta kokoelman taittoa tai uudistettuja sanoja ei saa kopioida ilman lupaa.
Kannattaako ostaa uusi vai käytetty nuottikokoelma?
Uusi painos on varmempi valinta, kun tarvitset ajantasaiset sanat ja yhdenmukaisen sisällön koko porukalle. Käytetty kokoelma antikvariaatista sopii hyvin harvinaisempien perinnelaulujen etsimiseen 5-15 euron hintaan.
Kokoa oma lauluvalikoima harkiten
Toimivin ratkaisu on harvoin yksi kirja. Kokeneet vetäjät rakentavat 1-2 kokoelman pohjalta oman 30-50 kappaleen valikoiman, jonka sävellajit on tarkistettu ja jonka sanat ovat yhdestä lähteestä. Sen jälkeen jokainen laulutuokio on helppo valmistella. Uusia kappaleita voi lisätä vähitellen, kun huomaa mitä oma porukka oikeasti haluaa laulaa.