Kasettien renessanssi – kerääjän markkinat

Kasettien renessanssi – kerääjän markkinat

Kasettien renessanssi on tuonut kirpputorien laatikoihin unohtuneet C-kasetit takaisin levykauppojen hyllyille. Kasettien keräily kiinnostaa nuoria, jotka eivät ole koskaan kelanneet nauhaa lyijykynällä, ja myös kokeneita keräilijöitä, jotka etsivät kotimaisten bändien demoja. Tästä artikkelista näet, mikä kasetin arvon ratkaisee, miten kunto tarkistetaan ennen ostoa ja missä kohtaa raha kannattaa laittaa soittimeen eikä nauhaan.

Miksi kasetti palasi

Kasetti ei koskaan kadonnut kokonaan. Punk-, metalli- ja noise-skenet julkaisivat kasetteja koko 2000-luvun, koska pieni painos on halpa tehdä ja sen saa myytyä keikalla. Ison-Britannian Cassette Store Day vuodesta 2013 alkaen ja vinyylibuumin nousu toivat formaatin takaisin myös valtavirtaan.

Kasetti on halpa ja konkreettinen, ja siinä on pieni rajoite, joka vapauttaa. Albumi kuunnellaan alusta loppuun, koska kappaleiden ohittaminen on vaivalloista. Moni artisti julkaisee kasetin limited-tuotteena 100-300 kappaleen painoksena, ja tällainen julkaisu myydään loppuun nopeammin kuin vinyyli.

Kasettien keräily ja todellinen hintataso

Hintahaitari on leveä. Kirpputorien ja antikvariaattien laatikoista löytyy 1980-luvun iskelmää ja pop-kokoelmia 1-3 eurolla kappale. Uusi kasettijulkaisu maksaa tyypillisesti 10-20 €, ja numeroitu limited-painos värillisellä kuorella 15-30 €.

Keräilyharvinaisuudet ovat oma lukunsa. Suomalaiset metalli- ja punkdemot 1980- ja 1990-luvuilta ovat haluttuja ympäri maailmaa, koska Suomen metallimusiikki on kansainvälisesti tunnettua. Tunnetuksi myöhemmin nousseen yhtyeen varhainen demo voi maksaa useita satoja euroja, jos alkuperäinen kansipaperi eli J-kortti ja kotelo ovat tallella. Myös Neuvostoliitossa tai Itä-Euroopassa julkaistut suomalaisartistien kasetit kiinnostavat keräilijöitä.

Arvo määräytyy pitkälti samoin kuin vinyyleillä: ratkaisevia ovat painos, kunto, alkuperäisyys ja kysyntä. Logiikkaa on avattu tarkemmin artikkelissa käytettyjen vinyylien arvonarvioinnista. Kasetilla painosmerkinnät ovat kuitenkin harvinaisempia, joten alkuperäisyyden tunnistaminen vaatii enemmän kokemusta.

Myytti: kasetti kuulostaa aina suhisevalta

Kasetin huono maine syntyy useimmiten huonosta laitteesta. 1990-luvun matkaradiolla tai kuluneella autostereolla soitettu nauha suhisee ja huojuu, mutta vika ei ole formaatissa.

Hyvin säädetyllä kolmipäisellä dekilla, Dolby B -kohinanvaimennuksella ja kromi- tai metallinauhalla (Type II ja Type IV) kasetti kuulostaa yllättävän täyteläiseltä. Esiäänitetyt kaupalliset kasetit tehtiin usein suurella nopeudella monistamalla normaalille Type I -nauhalle, joten ne eivät yllä parhaiden kotiäänitysten tasolle. Lämpimän ja kuunneltavan äänen ne silti tuottavat, kun soitin on kunnossa.

Kunnon tarkistus ennen ostoa

Kokenut keräilijä tarkistaa kasetin ennen kuin katsoo hintalappua. Tarkistus vie minuutin:

Painotyyny: nauhan takana olevan pienen huopapalan pitää olla paikallaan. Ilman sitä kasetti ei soi kunnolla.
Rullat: nauhan pitää olla tasaisesti kelattuna. Porrasmainen tai löysä kelaus kertoo venyneestä tai rypistyneestä nauhasta.
Home: valkoinen pöly tai harso rullien reunoilla tarkoittaa kosteusvauriota. Homeinen kasetti voi liata soittimen äänipään.
Kuori ja ruuvit: ruuvattu kuori on mahdollista avata ja korjata, liimattu ei.
J-kortti: keräilykappaleessa haalistunut, valokopioitu tai irrallinen kansipaperi pudottaa arvoa enemmän kuin pieni kotelon naarmu.

Levykaupassa saa yleensä pyytää kuunnella kasetin. Jos myyjä kieltäytyy satojen eurojen demon kohdalla, se kertoo jo jotain.

Soitin ratkaisee enemmän kuin kasetti

Ammattilainen aloittaa soittimesta. Käytetty kasettidekki Sonylta, Technicsiltä, Pioneerilta tai Yamahalta maksaa käytettynä tyypillisesti 50-200 €. Nakamichin huippumallit ovat oma keräilykohteensa, ja niistä maksetaan selvästi enemmän. Uusia dekkejä valmistetaan edelleen esimerkiksi TEACilta ja Tascamilta, mutta niiden mekaniikka ei aina yllä 1980-luvun kärkimallien tasolle.

Vanhan dekin tavallisin vika on venynyt vetohihna, jonka takia äänen sävelkorkeus heittelee tai nauha ei liiku lainkaan. Hihnasarja maksaa 10-25 €. Vaihto onnistuu kärsivälliseltä harrastajalta itseltäänkin, mutta tarkat säädöt, kuten äänipään atsimuutti ja nopeuden kalibrointi, kannattaa jättää huoltoliikkeelle. Musiikkikaupoista saa tarvikkeita ja usein myös laitteita, mutta laitehuolto tehdään erikoistuneissa huoltoliikkeissä.

Äänipää ja vetoakseli puhdistetaan isopropanolilla ja vanupuikolla noin 10-20 soittotunnin välein. Kumisen puristinrullan puhdistukseen ei pidä käyttää liuottimia, koska ne kuivattavat kumin.

Yleisimmät virheet kasettikeräilyssä

Kallis kasetti, huono soitin. Harvinainen demo kannattaa soittaa vasta, kun soitin on tarkistettu. Huonokuntoinen dekki voi kelata nauhan mekanismiin ja tuhota kasetin ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Väärä säilytys. Kasetteja säilytetään pystyasennossa koteloissaan, poissa kaiuttimien magneettien, lämpöpatterien ja auringonvalon läheltä. Sopiva lämpötila on 15-20 °C ja suhteellinen kosteus 40-50 %. Kylmästä autosta suoraan sisälle tuotu kasetti kannattaa antaa lämmetä tunnin ennen soittamista.

Uusintapainos alkuperäisen hintaan. Moni klassinen albumi on julkaistu uudelleen kasettina 2010- ja 2020-luvuilla. Uudessa painoksessa on usein viivakoodi, moderni kansipaperi tai painatus suoraan kuoreen. Myyjältä kannattaa kysyä julkaisuvuosi ja tarkistaa se diskografiapalvelusta ennen ostoa.

Mistä kasetteja löytää Suomessa

Helsingin ja Tampereen itsenäisissä levykaupoissa on yleensä oma kasettilaatikkonsa, jossa on uusia indie-, punk- ja elektronisen musiikin julkaisuja. Pienemmillä paikkakunnilla aarteita löytyy useimmin antikvariaateista ja kirpputoreilta, joissa kasettien hinnoittelu on sattumanvaraista ja löytöjä voi tehdä.

Levymessut ovat paras paikka harvinaisuuksille, koska erikoistuneet myyjät tuovat laatikkonsa samaan saliin. Keikkojen myyntipöydät kannattaa myös tarkistaa: kotimaiset yhtyeet myyvät kasettipainoksia usein vain keikoilla. Uusia julkaisuja ja tarvikkeita löytää myös C-kasettien tuotealueelta.

UKK

Kannattaako kasetteja ostaa sijoitukseksi?
Kannattaa harvoin. Valtaosa kaseteista ei nouse arvoltaan juuri lainkaan. Arvo kasvaa lähinnä pienissä alkuperäispainoksissa, demoissa ja kysyttyjen artistien varhaisissa julkaisuissa.

Kuinka kauan kasetti kestää?
Hyvin säilytetty kasetti soi vuosikymmeniä. 1970- ja 1980-lukujen nauhoja soitetaan edelleen ilman ongelmia, jos ne on suojattu kosteudelta, lämmöltä ja magneettikentiltä.

Voiko jumiin juuttuneen nauhan pelastaa?
Usein voi. Nauha kelataan varovasti takaisin lyijykynällä, ja rypistynyt kohta suoristetaan sormien välissä. Jos nauha on katkennut, sen voi liimata erityisellä nauhanliimausteipillä, ei tavallisella teipillä.

Ensimmäinen askel kasettikeräilyyn

Aloita soittimesta. Hanki toimiva, huollettu dekki 100-150 eurolla ja osta muutama halpa kirpputorikasetti testattavaksi ennen arvokkaampia hankintoja. Kun kunnon tarkistus ja oikea säilytys ovat hallussa, voit siirtyä etsimään kotimaisia demoja ja limited-painoksia levymessuilta.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista