Klassisen musiikin nuotit voivat näyttää kaupan hyllyllä samalta teokselta, vaikka sisältö poikkeaa painoksesta toiseen yllättävän paljon. Sama Beethovenin sonaatti tai Bachin sarja voi maksata 6 € tai 45 €, ja ero ei johdu pelkästä paperista. Tämä opas on pianisteille, jousisoittajille, kuorolaisille ja opiskelijoille, jotka haluavat ymmärtää kustantajien ja painosten erot ennen ostopäätöstä. Kun tunnistaa oikean painoksen, säästää rahaa ja välttää harjoittelemasta väärin merkittyjä fraseerauksia.
Miksi klassisen musiikin nuotit eroavat painoksittain
Säveltäjän käsikirjoitus, ensipainos ja myöhemmät laitokset ovat harvoin identtisiä. 1800-luvun toimittajat lisäsivät nuotteihin omia sormituksiaan, legatokaaria, dynamiikkaa ja pedaalimerkintöjä. Joskus he myös ”korjasivat” sävelkorkeuksia oman makunsa mukaan.
Tästä syystä esimerkiksi Hans von Bülow’n toimittama Beethoven kertoo paljon Bülow’sta. Beethovenista se kertoo vähemmän. Romanttisen ajan laitoksilla on silti historiallista arvoa, mutta niitä pitää lukea tulkintoina.
Urtext ja keskeiset kustantajat
Urtext tarkoittaa painosta, jossa toimittaja on verrannut käsikirjoituksia, ensipainoksia ja säveltäjän korjaamia vedoksia. Tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle säveltäjän tarkoitusta. Toimittajan omat lisäykset, kuten sormitukset, erotellaan selvästi.
G. Henle Verlag (München) on tunnettu sinisistä kansistaan. Henle on erikoistunut lähes yksinomaan Urtext-painoksiin, ja sen pianokirjallisuus on monelle opettajalle oletusvalinta. Yksittäinen sonaatti maksaa tyypillisesti 10-20 € ja laaja kokoelmanide 40-60 €.
Bärenreiter (Kassel) tunnetaan Uusista Bach- ja Mozart-kokonaislaitoksista, joiden pohjalta julkaistaan myös käytännön soittopainoksia. Jousisoittajat ja barokkimusiikin harrastajat tarttuvat usein ensimmäisenä Bärenreiteriin.
Wiener Urtext Edition erottuu laajoilla esipuheilla ja esityskäytäntöjä koskevilla kommenteilla. Se sopii opiskelijalle, joka haluaa tietää, miksi trilli aloitetaan yläsävelestä.
Edition Peters ja Breitkopf & Härtel ovat historiallisia saksalaisia kustantajia. Breitkopf on perustettu jo vuonna 1719. Niiden luettelossa on sekä vanhoja että uudistettuja laitoksia, joten kannattaa tarkistaa, onko kyseessä uusi tarkistettu painos vai vuosikymmeniä vanha uusintapainos.
Italialaisessa ohjelmistossa vahva on Ricordi ja ranskalaisessa Durand. Yhdysvaltalaisen Schirmerin keltakantiset laitokset ovat edullisia ja yleisiä, mutta ne ovat usein vanhoja toimitettuja versioita.
Suomalainen ohjelmisto ja kotimainen kustantaminen
Suomalaista taidemusiikkia tarvitseva kääntyy yleensä Fennica Gehrmanin puoleen. Sen luettelossa ovat muun muassa Sibelius, Merikanto, Madetoja ja Rautavaara sekä paljon kuoro- ja kansanmusiikkisovituksia. Sibeliuksen tieteellistä kokonaislaitosta Jean Sibelius Works julkaisee Breitkopf & Härtel yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa.
Helsingin, Tampereen ja Turun isommissa musiikkikaupoissa klassisen nuottivalikoima on yleensä laajin. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten Pohjois-Suomessa, nuotit tilataan usein liikkeen kautta. Toimitus vie kustantajan varastotilanteesta riippuen 1-3 viikkoa. Jos tarvitset nuotit tiettyyn päivään mennessä, esimerkiksi tutkintoa tai kevätkonserttia varten, tilaa ne vähintään kuukautta aiemmin.
Soittimet itse ostetaan soitinkaupoista ja huollot tehdään omissa korjaamoissaan, vaikka monessa musiikkikaupassa on sekä nuotteja että soittimia.
Myytti: Urtext on aina paras valinta
Yleinen käsitys on, että Urtext on ”puhdas” ja kaikki muu on huonompaa. Todellisuudessa Urtextkin on toimittajan valintojen tulos. Kun lähteet ovat ristiriidassa, kuten monissa Chopinin teoksissa, eri Urtext-painokset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin. Henlen ja Wiener Urtextin Chopinit eroavat paikoin selvästi toisistaan.
Aloittelijalle Urtext ei myöskään aina ole paras. Barokkimusiikin Urtext-painoksessa voi olla tuskin lainkaan dynamiikka- tai artikulaatiomerkintöjä, ja kokematon soittaja jää neuvottomaksi. Opetuskäyttöön toimitettu painos, jossa on sormitukset ja fraseerausehdotukset, voi olla ensimmäisinä vuosina käytännöllisempi. Edellytys on, että opettaja tietää, mitkä merkinnät ovat toimittajan lisäyksiä. Eri tasoille sopivista kouluista ja kokoelmista kerrotaan enemmän artikkelissa nuottikirjojen valinnasta eri tasoille.
Näin valitset oikean painoksen
Kokenut soittaja katsoo ensin kustantajan ja painovuoden, ei kantta. Seuraava järjestys toimii useimmissa tapauksissa:
1. Kysy opettajalta tai kapellimestarilta, mitä painosta ryhmä käyttää. Orkesterissa ja kuorossa tahtinumeroiden ja sivujaon pitää täsmätä.
2. Tarkista, onko kyseessä Urtext vai toimitettu laitos, ja kenen toimittama.
3. Katso, onko kirjassa kriittiset kommentit (Bemerkungen, Critical Notes). Niistä näkee, missä lähteet poikkeavat toisistaan.
4. Selaa sivunkäännöt. Hyvässä painoksessa sivua ei tarvitse kääntää nopean juoksutuksen keskellä.
5. Vertaa hintaa ja sisältöä. Kokoelmanide on usein selvästi edullisempi kuin 4-5 yksittäistä teosta.
Sivunkäännöt ovat aliarvioitu tekijä. Erityisesti viulisteille ja sellisteille ne ratkaisevat paljon, koska käsi ei vapaudu kesken fraasin.
Yleisimmät virheet nuottien ostamisessa
Väärä painos yhteissoitossa. Kamarimusiikkiryhmän pianisti ostaa Henlen ja viulisti vanhan Petersin, jolloin harjoituksissa kuluu aikaa tahtien etsimiseen ja erilaisten kaarien sovitteluun. Sopikaa painoksesta etukäteen.
Ilmaisten skannausten sokea käyttö. IMSLP:stä löytyy valtavasti tekijänoikeudesta vapaata materiaalia, mutta suuri osa on 1800-luvun toimitettuja laitoksia. Tutkimuskäyttöön ne ovat erinomaisia, esitysversioksi eivät aina. Tekijänoikeudet voivat lisäksi vaihdella maittain. Lisää aiheesta artikkelissa verkkonuottien luotettavuudesta.
Sävellajin vaihtaminen huomaamatta. Laulunuotteja myydään usein korkealle, keskikorkealle ja matalalle äänelle. Schubertin laulusarjoja ostettaessa kansikuva näyttää samalta, mutta sävellaji vaihtelee. Jos sopivaa versiota ei ole, vaihtoehtoja käsitellään artikkelissa nuottien transponoinnista ja sovittamisesta.
UKK
Kannattaako aloittelevan pianistin ostaa Henlen Urtext-painos?
Jos opettaja ohjaa merkintöjen tulkintaa, kannattaa. Henlen sormitukset ovat hyviä ja painos kestää vuosia. Itsenäisesti opiskeleva aloittelija voi hyötyä enemmän pedagogisesta laitoksesta, jossa on runsaammin esitysohjeita.
Miksi saman teoksen nuotit maksavat 6 € toisessa ja 30 € toisessa painoksessa?
Halvat painokset ovat usein vanhojen, tekijänoikeudesta vapautuneiden laitosten uusintapainoksia, esimerkiksi Doverin tai Schirmerin julkaisemia. Kalliimpien Urtext-painosten hintaan sisältyy vuosien lähdetutkimus, kriittiset kommentit, parempi paperi ja kestävä sidonta.
Mistä tunnistaa, onko painos uusi tarkistettu laitos?
Katso tiedot nimiösivun kääntöpuolelta. Siellä mainitaan toimittaja, painovuosi ja usein merkintä ”revidierte Ausgabe” tai ”revised edition”. Henle ja Bärenreiter julkaisevat tarkistettuja laitoksia aina, kun uutta lähdeaineistoa löytyy.
Yhteenveto: painos on osa tulkintaa
Nuottipainos ohjaa tulkintaa, joten valinnalla on merkitystä. Henle, Bärenreiter ja Wiener Urtext ovat turvallisia valintoja, kun haluat lähteisiin perustuvan tekstin. Vanhat toimitetut laitokset ovat hyödyllisiä vertailukohtina. Suomalaisessa ohjelmistossa Fennica Gehrman on keskeinen kustantaja.
Ennen kuin maksat kassalla, avaa kirja kahdesta kohtaa: kriittisten kommenttien ja vaikeimman sivunkäännön kohdalta. Ne kertovat painoksesta enemmän kuin kansi tai hintalappu.