Kotimaisen metallimusiikin levyt ovat nousseet viimeisen 15 vuoden aikana yhdeksi kiinnostavimmista keräilyalueista, ja moni miettii, onko hyllyssä pölyttyvä 1990-luvun CD tai vinyyli arvokas löytö vai pelkkä muisto. Tämä artikkeli on keräilijälle, joka haluaa ymmärtää, mistä suomalaisen metallin keräilyarvo syntyy, mitkä painokset kiinnostavat ostajia ja miten tavalliset virheet vältetään. Kun perusteet ovat hallussa, osaat hinnoitella oman kokoelmasi realistisesti ja tunnistaa levykaupan hyllystä levyn, joka on hintaansa arvokkaampi.
Miksi suomalainen metalli kiinnostaa keräilijöitä maailmalla
Suomi on väkilukuunsa nähden yksi maailman merkittävimmistä metallimaista. Nightwish, Children of Bodom, Amorphis, Stratovarius, Sentenced, HIM ja Apocalyptica myivät levyjä Japanissa, Saksassa ja Etelä-Amerikassa, ja Lordin Euroviisuvoitto vuonna 2006 toi genren kaikkien kotimaisten olohuoneisiin. Underground-puolella Beheritin, Impaled Nazarenen ja Demilichin varhaiset julkaisut ovat kulttiasemassa erityisesti black- ja death metal -keräilijöiden keskuudessa.
Keräilyarvon kannalta oleellisinta on ajoitus. Moni nyt kuuluisa yhtye debytoi 1990-luvulla, jolloin CD oli hallitseva formaatti ja vinyyliä painettiin pieniä eriä tai ei ollenkaan. Spinefarmin kaltaisten kotimaisten levymerkkien varhaiset julkaisut ilmestyivät usein maltillisina painoksina, koska kukaan ei vielä tiennyt, että bändistä tulisi kansainvälinen menestys. Kun kysyntä myöhemmin räjähti, alkuperäisiä kappaleita oli liikkeellä vähän.
Mistä kotimaisen metallilevyn keräilyarvo koostuu
Kokenut keräilijä katsoo ensin painosta, ei levyn nimeä. Sama albumi voi olla olemassa kymmenenä eri versiona: alkuperäinen suomalainen painos, saksalainen lisenssipainos, japanilainen versio bonuskappaleineen, digipak, levymerkin myöhempi uusintapainos ja 2010-luvun juhlavinyyli. Näiden hintaero voi olla kymmenkertainen.
Arvoon vaikuttavat erityisesti seuraavat tekijät:
Painoksen ajankohta ja alkuperä – ensimmäinen painos on lähes aina arvokkain, ja sen tunnistaa matriisikoodeista, takakannen tekstistä ja levymerkin logon versiosta.
Kunto – Goldmine-asteikolla Near Mint ja Very Good Plus -luokan välinen ero voi puolittaa hinnan.
Formaatti – 1990-luvun alkuperäinen LP on usein harvinaisempi kuin samanaikainen CD.
Rajoitetut versiot – numeroidut painokset, värivinyylit, picture discit ja boksit.
Liitteet – juliste, tarrat, lyriikkalehtinen tai fanikerhon kortti, joiden puuttuminen laskee arvoa selvästi.
Japanilaisissa painoksissa obi-nauha on oma lukunsa. Ilman sitä levy menettää helposti kolmanneksen arvostaan, vaikka itse levy olisi moitteeton. Tarkempi läpikäynti kuntoluokituksesta löytyy artikkelista käytettyjen vinyylien arvonarvioinnista.
Hintaluokat käytännössä
Suurin osa suomalaisista metallilevyistä on keräilyn kannalta perustasoa. 2000-luvun Nightwish- tai Children of Bodom -CD:t, jotka myivät kymmeniä tuhansia kappaleita, vaihtavat omistajaa käytettyjen levyjen laareissa tyypillisesti 3-10 eurolla. Niitä on yksinkertaisesti liikaa.
Harrastajatasolla liikutaan 20-60 euron haarukassa. Tähän kuuluvat esimerkiksi 1990-luvun ensipainokset suosituilta yhtyeiltä, ensimmäiset vinyylijulkaisut sekä kotimaisille markkinoille tehdyt singlet, joita ei julkaistu ulkomailla.
Keräilyharvinaisuudet ovat oma maailmansa. Kulttiyhtyeiden alkuperäiset demokasetit, varhaiset 7-tuumaiset EP:t ja 1990-luvun alun death- ja black metal -vinyylit voivat liikkua sadoista euroista ylöspäin, kun kunto on hyvä. Näissä hinnat heiluvat paljon, ja yksittäinen huutokauppa voi vääristää käsitystä pitkäksi aikaa.
Myytti: uusintapainos tekee alkuperäisestä arvottoman
Moni olettaa, että kun levy-yhtiö julkaisee albumin uudelleen vinyylinä, alkuperäisen painoksen hinta romahtaa. Käytännössä käy usein päinvastoin. Uusintapainos tuo levyn uudelle sukupolvelle, kiinnostus bändin historiaan kasvaa ja vakavat keräilijät haluavat edelleen sen ensimmäisen version.
Poikkeuksiakin on. Jos alkuperäisen arvo perustui pelkästään siihen, ettei levyä saanut vinyylinä mistään, kuuntelija tyytyy usein 30 euron uusintapainokseen. Tällöin keskikuntoisten alkuperäisten hinnat voivat laskea, kun taas erinomaiset kappaleet pitävät pintansa.
Yleisimmät virheet metallilevyjen keräilyssä
Ensimmäinen virhe on luottaa pyyntihintoihin. Verkkokauppojen ja huutokauppasivustojen pyyntihinnat kertovat, mitä myyjä toivoo, eivät mitä levystä on maksettu. Ammattilainen aloittaa toteutuneista kaupoista ja Discogsin myyntihistoriasta ja vertaa niitä oman levynsä kuntoon.
Toinen virhe on sekoittaa epävirallinen painos alkuperäiseen. 2000-luvulla Itä-Euroopassa liikkui runsaasti suomalaisen metallin epävirallisia CD-painoksia, joissa kansipaperin painojälki on suttuista, levymerkin tiedot puutteelliset ja matriisikoodi ei vastaa virallista. Näillä ei ole keräilyarvoa, vaikka ne näyttävät ensisilmäyksellä aidoilta.
Kolmas virhe liittyy säilytykseen. Arvokas LP, joka on vuosia seissyt kallellaan lämpimässä varastossa, voi olla kuperalla tavalla vääntynyt ja käytännössä soittokelvoton. Kunto on puolet hinnasta, joten levyt kannattaa säilyttää pystyssä, viileässä ja suojamuoveissa.
Mistä etsiä ja miten ostaa fiksusti
Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa toimii levykauppoja ja antikvariaatteja, joiden metallihyllyt ovat syntyneet kauppiaan omasta kiinnostuksesta. Sellaisessa liikkeessä myyjä tietää usein, mikä painos on kyseessä, ja hinnoittelee sen mukaisesti. Edullisimmat löydöt tehdään yleensä paikoissa, joissa metalli on sivuosassa, esimerkiksi yleisantikvariaateissa ja kirpputoreilla, joissa painoksia ei tarkisteta yhtä tarkasti.
Levymessuilla näkee yhdellä kertaa kymmenien myyjien valikoimat ja voi vertailla hintoja paikan päällä. Record Store Day huhtikuussa tuo myös kotimaisia rajoitettuja julkaisuja, joista osa nousee nopeasti keräilykohteiksi. Uusia ja uusintapainettuja levyjä voi selata myös hardrock- ja heavy-osastolta.
Ennen isompaa ostosta kannattaa tarkistaa levyn matriisikoodi paikan päällä, katsoa vinyyli kirkkaassa valossa ja kysyä, onko kaikki alkuperäiset liitteet tallella. Jos myyjä ei anna katsoa levyä pussista, hinnan pitää olla sen mukainen.
Ostoksia kannattaa pitää omissa luokissaan: levykaupat myyvät äänitteitä ja fanituotteita, kun taas soittimet ostetaan soitinkaupoista ja korjataan erillisissä huoltoliikkeissä, vaikka osa musiikkikaupoista tarjoaa kaikkea saman katon alla.
UKK
Ovatko Nightwishin ja Children of Bodomin vanhat CD-levyt arvokkaita?
Useimmiten eivät. Suosituimmat albumit painettiin suurina määrinä, ja niitä saa käytettynä muutamalla eurolla. Arvoa on lähinnä varhaisilla ensipainoksilla, harvinaisilla singleillä ja rajoitetuilla versioilla, kun kunto on erinomainen.
Kannattaako avaamaton levy jättää muoveihin?
Avaamaton levy on yleensä arvokkaampi, mutta muovi ei paljasta levyn kuntoa eikä painosta varmasti. Uusintapainoksia on myös kääritty uudelleen muoviin ja myyty alkuperäisinä, joten tehdasmuovissa oleva levy kannattaa ostaa vain luotettavalta myyjältä.
Miten tunnistan levyn ensipainoksen?
Vertaa levyn uriin kaiverrettua matriisikoodia, takakannen tekstejä ja levymerkin logoa Discogsin painoslistaukseen. Tarkka tunnistus vaatii usein kaikki kolme tietoa, koska kansi on voitu vaihtaa toisesta painoksesta.
Painos ratkaisee ennen bändin nimeä
Kotimaisen metallimusiikin levyjen keräilyarvo syntyy harvinaisuudesta, kunnosta ja oikeasta painoksesta, ei pelkästä yhtyeen kuuluisuudesta. Tutki matriisikoodit, vertaa toteutuneisiin kauppahintoihin ja pidä levyt viileässä, niin tiedät, mitä kokoelmassasi oikeasti on. Kokenut keräilijä ostaa ensin tietoa ja vasta sitten levyjä.