
Viulun kielet ovat soittimen edullisin ja nopein tapa muuttaa sointia, mutta oikean sarjan valinta riippuu enemmän soittajan tasosta kuin hintalapusta. Tämä artikkeli on tarkoitettu aloittelevan soittajan vanhemmalle, aikuisena aloittaneelle harrastajalle ja musiikkiopiston edistyneelle opiskelijalle. Sen jälkeen tiedät, mitä kielimateriaalia ja millaista hintaluokkaa kannattaa katsoa ja milloin kielet pitää vaihtaa.
Kolme ydinmateriaalia ja mitä ne tarkoittavat
Viulun kieli koostuu ytimestä ja sen ympärille kierretystä punoksesta. Ydin ratkaisee pitkälti, miltä kieli tuntuu ja kuulostaa. Materiaaleja on kolme: teräs, synteettinen ja suoli.
Teräsytiminen kieli on vireessä pysyvä, kestävä ja edullinen. Sointi on suora ja hieman kirkas, joskus jopa karhea. D’Addario Prelude on tyypillinen esimerkki, ja koko sarja maksaa noin 20-30 €.
Synteettinen ydin (perlon tai muu polymeeri) on suosituin ratkaisu harrastajilta ammattilaisiin. Thomastik-Infeld Dominant tuli markkinoille jo 1970-luvulla ja on yhä vertailukohta, johon muita kieliä verrataan. Sarja maksaa noin 45-60 €. Pirastro Tonica on hieman edullisempi ja lämpimämpi vaihtoehto.
Suolikielet, kuten Pirastro Oliv tai Eudoxa, antavat pehmeän ja ylääänirikkaan soinnin. Ne reagoivat kuitenkin kosteuteen ja lämpötilaan, ja sarja voi maksaa 150-200 €. Barokkimusiikissa ja osassa kamarimusiikkia ne ovat yhä perusvalinta.
Viulun kielet aloittelijalle
Pienissä murtokokoisissa viuluissa (1/16-3/4) teräskielet ovat järkevä valinta. Lapsen soitin on usein varustettu neljällä hienovirittimellä, ja teräskieli pysyy vireessä tunnista toiseen. Opettajan ei tarvitse käyttää puolta tunnista virittämiseen, ja lapsi kuulee oikean vireen kotiharjoittelussa.
Kokoa ei voi ohittaa. 1/2-viuluun tarkoitettu kieli on lyhyempi ja eri jännitteinen kuin täysikokoisen 4/4-viulun kieli. Väärän kokoisen kielen kierretty osa voi osua satulaan tai virityskoppaan, jolloin kieli katkeaa tai soi vaimeasti.
Aikuisena aloittavalle täysikokoisen viulun soittajalle synteettinen perussarja on usein parempi kuin halvin teräskieli. Ero ei ole valtava, mutta pehmeämpi sointi tekee harjoittelusta miellyttävämpää. Kun lukija aloittaa samalla tutun koulun, kuten Suzuki-menetelmän tai kotimaisen Viuluaapisen kanssa, kannattaa katsoa myös nuottikirjojen valinta tason mukaan, jotta materiaali ja soitin kehittyvät samassa tahdissa.
Harrastaja ja edistynyt opiskelija
Kun soittaja on päässyt asemanvaihtoihin ja vibraatoon, kielten ero alkaa kuulua. Musiikkiopiston keskitason opiskelija hyötyy synteettisistä kielistä, joissa on enemmän sävyvärejä. Dominant, Tonica ja Larsen Tzigane ovat hintaluokassa 40-70 € tavallisia vaihtoehtoja.
Edistyneelle soittajalle valikoima laajenee: Pirastro Evah Pirazzi (noin 90-110 €) antaa voimakkaan ja kantavan soinnin, joka toimii solistisessa soitossa ja isoissa saleissa. Pirastro Obligato on lämpimämpi ja lähempänä suolikielen tuntumaa. Ammattilainen kokeilee usein useita sarjoja ja jopa yhdistelee niitä, esimerkiksi Evah Pirazzin G-kielen ja toisen merkin E-kielen.
Kansanmusiikissa valinnat ovat omanlaisensa. Kaustisen pelimanniperinteessä ja muussa kansanmusiikissa monet soittajat suosivat teräskieliä tai kirkkaita synteettisiä kieliä, koska ne leikkaavat tanssimusiikissa läpi ja kestävät rajua soittoa.
E-kieli on oma lukunsa
E-kieli on lähes aina teräsytiminen, myös synteettisissä sarjoissa. Dominantin alumiinikierretty E-kieli on tunnettu taipumuksestaan viheltää, ja siksi moni kokenut soittaja vaihtaa sen erilliseen Pirastro Gold Label E-kieleen, joka maksaa noin 4-6 €.
E-kielen päässä on joko kuula tai lenkki. Hienovirittimen tyyppi ratkaisee, kumpi sopii. Lenkkipäinen kieli tarvitsee koukkumallisen hienovirittimen, ja väärä yhdistelmä on yksi yleisimmistä syistä siihen, että uusi kieli ei asetu paikalleen.
Myytti: kalliit kielet korjaavat halvan viulun
Yleinen väärinkäsitys on, että 120 euron kielisarja nostaa 200 euron oppilasviulun soinnin uudelle tasolle. Usein käy toisin. Voimakkaat, korkeajännitteiset kielet voivat korostaa edullisen soittimen heikkouksia, kuten ohutta pohjaa tai epätasaisia rekisterejä.
Sointiin vaikuttavat enemmän tallan säätö, sielutikun paikka ja otelaudan kunto. Ne kuuluvat viulunrakentajalle tai soitinhuoltoon, ei tavalliseen musiikkikauppaan, vaikka osa liikkeistä tarjoaa huoltoakin. Ammattilainen tarkistaa ensin soittimen säädöt ja valitsee kielet vasta sen jälkeen.
Yleisimmät virheet kielten vaihdossa
Nämä kolme virhettä toistuvat sekä lasten vanhemmilla että aikuisilla aloittelijoilla:
– Kaikkien kielten irrottaminen kerralla, jolloin talla kaatuu ja sielutikku voi pudota
– Talla jää kallistumaan otelautaa kohti, kun kieltä kiristetään eikä tallan yläreunaa oikaista
– Uusien synteettisten kielten arvostelu heti asennuksen jälkeen, vaikka ne asettuvat 2-4 päivää
Oikea järjestys on vaihtaa kieli kerrallaan. Kokenut soittaja vetää lyijykynällä satulan ja tallan kieliuriin ohuen grafiittikerroksen, jotta kieli liukuu eikä katkea. Kun kieli on lähellä vireeseen, tallan kallistus tarkistetaan sivusta katsoen.
Milloin kielet kannattaa vaihtaa?
Kieli ei ole loppuun kulunut vasta katketessaan. Synteettinen kieli menettää sävyään vähitellen, ja harrastajan sarja kannattaa uusia 6-12 kuukauden välein. Päivittäin soittava opiskelija vaihtaa kielet 3-6 kuukauden välein ja ammattilainen usein jopa 2-3 kuukauden välein.
Merkkejä vaihdon tarpeesta ovat epävakaa vire, huiluäänien heikkeneminen ja kierretyn kerroksen purkautuminen sormien kohdalta. Suomen talvi tuo oman haasteensa: sisäilma voi kuivua lämmityskaudella alle 25 prosentin kosteuteen, mikä vaikuttaa sekä soittimeen että erityisesti suolikieliin. Sama kuiva ilma kuivattaa myös hartsin pinnan, joten myös jousihartsin materiaalit ja käyttö kannattaa käydä läpi kieltenvaihdon yhteydessä.
Ostopaikalla on merkitystä. Jousisoittimiin perehtynyt liike Helsingissä, Tampereella tai Jyväskylässä pitää yleensä varastossa myös murtokokoja ja yksittäisiä kieliä. Tavallinen musiikkikauppa voi tilata ne, mutta toimitus voi kestää viikon. Vinkkejä sopivan liikkeen löytämiseen saa artikkelista musiikkikaupan valinta.
UKK
Voiko viulun kieliä yhdistellä eri merkeistä?
Voi, ja edistyneet soittajat tekevät niin usein. Tavallisin yhdistelmä on synteettinen G-, D- ja A-kieli sekä erillinen teräksinen E-kieli. Jännitteet kannattaa pitää samassa luokassa, jotta kielet tuntuvat tasaisilta.
Mitä tarkoittavat merkinnät kevyt, keskikova ja kova?
Ne kertovat kielen jännitteestä. Keskikova (saksaksi mittel) sopii useimpiin viuluihin. Kevyt kieli on herkempi ja pehmeämpi, kova antaa enemmän voimaa mutta rasittaa soitinta ja vaatii vahvemman jousiotteen.
Kuinka paljon viulun kieliin kannattaa käyttää rahaa aloittaessa?
Lapsen murtokokoiseen viuluun riittää 20-35 €:n teräskielisarja. Aikuisen aloittelijan täysikokoiseen viuluun synteettinen perussarja hintaan 40-60 € on hyvä lähtökohta.
Viimeinen vinkki ennen ostoa
Kirjoita kielipakkauksen nimi ja vaihtopäivä muistiin. Kun seuraava vaihto tulee eteen, tiedät tarkalleen mistä aloitat ja kuulet eron, jos kokeilet uutta sarjaa. Aloittelija pärjää vakaalla teräs- tai synteettisellä perussarjalla, harrastaja hyötyy monipuolisemmasta synteettisestä kielestä, ja edistynyt soittaja voi kokeilla rohkeammin. Jos uudet kielet eivät auta soittimen ongelmiin, vika on yleensä säädöissä, ja silloin oikea paikka on viulunrakentaja.